Suklaan tuoksua...

Leivoin kaksi mutakakkua ja pahinta on, ettei niitä saa itse syödä! Ne tulevat äidin työpaikan naisille kahvipöytään kiitokseksi muistamisesta. Tulin siihen tulokseen, että suklaan pilkkominen on ehkä vittumaisinta hommaa leivonnassa, argh. Fazerin Block-suklaa (tai Ögon Bak & Dessert whatever o__O) on hyvä keksintö, sillä se sulaa nopeasti (välillä liiankin, sillä se suli osittain jo pilkkomisessa) ja pysyy juoksevana pitkään. Maultaan se on sellaisenaan aika jauhoinen. Laitoin taikinaan 2 dl tavallista sokeria ja yhden ruokosokeria, sitä suositellaan suklaaleivonnaisiin. Jos raaskisi, laittaisi koko satsin ruokoa. Viimeisimmässä Evita-lehdessä oli juttu eri sokerilaaduista, pitäisi tarkistaa siitä, mitä muuta voisi kokeilla (ja todeta, että onko sitä eroa oikeasti maistettavissa).

Mutta niin, taikinasta tuli aika tynkky! Nam. Voita ja sokeria ja suklaata, mitäpä sitä muuta tarvitsisi. Suklaata laitoin vähän extraa, n. 125 gr per kakku. Leivontakaakaotakin tulee 4 rkl, joten tosi suklaista.

Tuossa siis kulku valmiiksi kakuksi, tulin lopulta siihen tulokseen, että teen kaksi erillistä taikinaa yhden kaksinkertaisen sijasta, sillä jakaminen on aika vaikeaa, jos haluaa kaksi yhtä isoa kakkua. Tein tällä reseptillä mutakakun viikko sitten ja aaaah siitä tuli taivaallinen, joten eiköhän näistäkin tullut. Uunista otettuna sisus on lämmin ja pehmeä, kuori rapea ja jäähtymisen jälkeen kakku ikään kuin painuu tiiviiksi ja maistuu taas erilaiselta. Muuttuuhan jo pelkästään suklaan maku lämpötilan mukaan.

Koitan ehkä muistella taannoin tehtyä omenapiirakkaa tänne, mausteet osuivat nimittäin niin nappiin...hmmm. No katotaan.